Mitä sitten, kun joku huomaa?

Huhhuh, mikä viikonloppu. Mökkiviikonloppu ehottomasti niiin huipussa seurassa, että harmittaa, kun se loppui. Mutta aika aikaansa kutakin, niinkuin äitini tapaa sanoa. Äidistä päästäänkin hienolla aasin sillalla mökkeilyn syyhyn! Tuo vitsikäs hahmo, joka minua on katsellut yli 21 vuotta, on katsellut maailmaa 50 vuotta. Huhhuh, miten vanha tyyppi! Iskäkin onnitteli äitiä: "Mittarissa on jo mummuikä!" En tiedä pitäiskö tämä tulkita vinkkinä.

Meitä oli siellä siis mummu, tätejä, serkkuja ja niitten puoliskoja sekä perhetuttuja. En ollut nähnyt kaikkia ihmisistä aikoihin eivätkä hekään siis minua. Jos nyt mietitään, että 168 senttiä pitkästä kropasta lähtee massaa sellainen reilu 20 kiloa, niin kyllähän se väkisin näkyy. Ja eikös se oli vähän se ideakin, että se näkyy. Ja tuntuu tietenkin. Täytyy myöntää, että kai se suurin motivoija on itsellä se ulkonäkö. Kuka tahansa näyttää paremmalta normaalipainoisena kuin valaan kokoisena. Eikä se mikään salaisuus ole.

Kaikkihan haluavat onnistua ja pystyä olemaan ylpeitä itsestään. Se kuuluu siihen, että ollaan ihmisiä. Kukaan ei halua pettyä itseensä tai tuottaa pettymystä jollekulle toiselle, joka on odottanut onnistumista. Itsehän en hirveästi huudellut, kun tein ensimmäisen päätöksen pienentyä. En halunnut kenenkään tietävän, jos epäonnistuisin. En voi vielä sanoa onnistuneeni, mutta en kyllä ole täysin epäonnistunutkaan. Tulokset tulevat hitaasti, mutta osaan jo olla luottavainen, että niitä tulee. Ja tiedän, että niitä on tullut.

Olen kuullut monenlaisia kommentteja, joista yleisin taitaa olla "Ootpa nää laihtunu!". Toiset on ollu varovaisempia ja kysyneet "Ootko laihtunu?". Oma lempparini on kuitenkin: "Sun naama on pienentyny niin paljon, että sun korvat näyttää isommilta!" :D On ihan hyvä ja mukava, että muutos huomataan, vaikkei sitä itse aina huomaa tai tajua. On myös ihan kivaa, kun joku sanoo hoksauksensa ääneen! MUTTA mää en osaa ollenkaa suhtautua noihin kommentteihin!

Oon miettiny, että mitä niihin kuuluu vastata! "Kiitos" ? "Joo, oon laihtunu 20 kiloo, näkyykö se?" ? "No joo, innostuin jumppaileen vähän." ? Oon tähän asti kuitannut kaiken olan kohautuksilla tai puheenaiheen vaihdolla. Tavallaan typerää, mutta toistaiseksi en ole keksinyt parempaakaan.

Tätä oon miettiny viimeaikoina aika paljon, kun kommentoinnin määrä on lisääntyny hurjasti. Mitä niihin kommentteihin pitäis vastata?

-Anna

Tankkauspäivä. Cheat day. Huijauspäivä. Syö mitä haluat -päivä. Vapaasyöntipäivä.

Niinpä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Ja täytyy myöntää, että kyllä minäkin sitä odottelin! Suunnittelin mietin ja ajattelin, mitä kaikkea vaan PITÄÄ MUISTAA SYÖDÄ! No soinkö puoliakaan niistä eväistä, mitä olin suunnitellut? En.

Mutta sen, mitä olin oikeasti odotellut, oli aamupuuro! En tiedä, kuinka outoa on se, että 21-vuotias nainen rakastaa aamupuuroa ja oli surullinen, kun huomasi, että siitä pitää luopua. Näin kuitenkin on ja menin illalla aikaisin nukkumaan vain siksi, että aamu ja aamupuuro tulee nopeammin! Ja sitä olikin ihan kunnollisen kokoinen annos, 70 grammaa kaurahiutaleita! Kaiken lisäksi puuroon sai laittaa hilloa! Lautanen ja masu tulivat kyllä täyteen!

Puuroannos, joka maistui ehkä parhaimmalta ikinä!

Tankkausta varten oli annettu tarkat ohjeet, mutta vaihtoehtona oli toteuttaa päivä, kuten itse haluaa. Valitsin tietysti oman pään mukaan menemisen. Kukaan ei tainnut yllättyä. Pidin muutenkin vapaapäivän koulusta ja vietin kivan, rennon päivän itseni, veljeni ja hänen tyttöystävänsä sekä myöhemmin vielä äitin, äitin kaverin, tätin ja mummun kans. Pakko sanoa, että oli tosi mukava päivä!

Kävin siis isoveljen ja tämän tyttöystävän kanssa lounaalla opiskelijaravintolassa. Ja oli ihanaa napata lautaselle riisiä ja porsaanleike ja päälle kastiketta! Ja kylkeen vielä sämpylä. Ja juomaksi tietenkin sitä suurta rakkauttani, MAITOA <3 Otin mää myös salaattia. Vähän.

Lounas. Lasissa maitoa <3

No lounaalta tietenkin matka jatkui Makuunin irttarihyllyille! Namnam! Mukaan lähti pään kokoinen pussi karsua! "IHANAA", ajattelin, mutta jouduin kokemaan pettymyksen, kun karkit ei maistuneetkaan niin hyvälle :( mutta söin niitä silti jonkin verran ja jaoin loput kanssaihmisten kesken!

Isoveli oli ton pussin herkullisuudesta vähän eri mieltä kuin minä!

Mutta nuo karkit on mun rakkaus! Ne sentään maistu yhä hyvältä!

Illalla söin sitten vielä mummun savustamaa lohta, salaattia, perunasalaattia ja patonkia. Näistä ei kuvamateriaalia ole, mutta vannon, että söin yksikseni ainakin yhden kokonaisen valkosipulipatongin! Ja kun kyseessä oli mammani yllärietukäteisviiskymppiset, niin oli tietty pakko syyä kakkua kans! Ja juoda jättimäinen ämpärillinen kahvia maidolla, NAM!

Puuttuko meiltä nolla?

Illalla oli kyllä hyvä käydä masun viereen nukkumaan! 

Viime viikolla oli kyllä paljon muutaki äksöniä! Käytiin kotikaupungin exculla opiskelukamsujen kanssa. Vierailtiin Oulun energialla ja Fermionilla. Molemmat vierailut oli mielenkiintosia, etenki Fermion oli tosi hyvä :) Mutta tärkeintä tuossa päivässä oli kuitenkin tämä:

Maailman komeimmat haalarit!

Ja aurinko paistaa!

Näitten lisäksi hemmottelin lauantain vielä itseäni rakkausystävän seuralla ja hyvällä leffalla:

Ikuiset lapset ja ihana leffa!

Viime viikko oli ihana! Tässäkään viikossa ei tähän asti ole ollut valittamista! Treenejä keventelin tähän viikkoon vähän kipeän takareiden ja pakaran takia. Luulen, että keventely tekee kyllä ihan hyvää, kun treeni tahti on ollut aika tiivistä! Kunnolla kehonhuoltoa ja venyttelyä ja mukavia kevyitä treenejä!

-Anna

Treenionnea

Vitsi mää rakastan treenailua ja kaikkea siihen liittyvää! Musta on ihanaa suunnitella ja miettiä, mitä tekisin salilla, kirjata ylös painoja ja toistomääriä, huomata, että oijoi, tein isommilla painoilla kuin viimeksi. Tykkään myös pakata treenikassia ja valita hyllystä, millä topilla ja trikoilla tänään urheilen. On kivaa punnita palkkarijauhe sheikkerin pohjalokeroon ja sekoitella treenin aikana juotava juoma valmiiksi ennen salille lähtöä.

Perusvarustusta salilla

Parasta treenailussa on kuitenkin se fiilis, mikä tulee hyvän treenin jälkeen. Kun tuntuu, että pukkariin vievät portaat ei vaan onnistu jalkatreenin jälkeen tai suihkussa ei voi pestä hiuksia, kun ne kädet ei vaan nouse. Silloin tietää, että on tehnyt ja tuntee elävänsä. Ja ehkä ihan pikkuriikkisen toivoo kuolemaa :D Silloin on lupa näyttää ihan hirveältä ja kun on hikoillut kuin pikkuinen sika, muutkin tietää, että nyt on ollut hyvä treeni.

Kävin lauantaina tekemässä jalkatreenin ja voin kertoa, että vieläkin (tiistaina) on lähentäjät kipeät. Sunnuntai-iltana kävin kylläkin myös pumpissa ja kyllä oli hapokkaat kyykkysarjat, vaikka vähensin suosiolla painoa normaalista. Oon myös päättäny tehä jokaisen salitreenin päätteeksi jonkulaisen vatsalihastreenin. Myönnettäköön, että aika lyhyitä oon tehnyt, mutta ehkä se annetaan anteeksi, jos oikeasti teen niitä joka kerta. Ehkä. Ajattelin myös taas koittaa lisätä venyttelyä. Sille pitäisi vain koittaa löytää kunnolla aikaa.

Terkkuja hooverista ja todisteita vatsatreenistä.

Alotin venyttelytkin jo.

Luulin, että kevät oli jo täällä, mutta sitten kävikin näin.

Tämän viikon jumppailut aloitin eilen Sh'bamilla ja jatkan tänään olkapää-rinta-treenillä salilla ja sen jälkeen ehottomasti tän hetkinen lemppari tanssitunti JustDance. Ohjelmassa myös kandin kirjoittelua hirveällä raivolla ja dieetin tankkauspäivä! Niistä lisää myöhemmin :)

-Anna

Lomarepsahdus, mutta ne tulokset

Loppuloma meni tosi kovalla vauhdilla ja kirjoittelu jäi kokonaan muutamaksi päiväksi! Nyt kuitenkin back in business, monessakin asiassa. 

Aloitetaan vaikka tuosta repsahduksesta. Vietin yhden baari-illan Levillä, no söin kyllä kiltisti iltapalarahkani baaripöydässä enkä juonut yhtään annosta alkoholia, valitsin kokis-lightia. No menikö myöhään? No meni. Tai ehkä aikaseen ennemminkin. Nukkumaan menin aamulla kasilta, kun olin ensin syönyt aamupalan, myös ohjeen mukaan. No loppupäivä menikin vähän siinä ja tuossa, kun en oikein itsekän tiennyt olinko hereillä vai nukuinko. Sorruin sitten tähän "samaan konkurssiinhan se menee" -ajatteluun ja seuraavakin päivä meni pyllylleen, kun tarjoutui mahdollisuus syödä ulkona ja täti tarjoaisi. Yritin kuitenkin valita terveellisesti. Jäi yritykseksi. Ups. Lauantaina oli naisten päivä. Silloin ruokana oli kanasalaatti, joka periaatteessa sopii ruokavalioon, tosin en punninnut sitä ja sen jälkeen söin palan mutakakkua. Mutta muuten pysyin erossa herkuista. Se on minusta ihan hyvin! Eilen, eli sunnuntaina en sitten taas syönytkään juuri mitään. Lepäilin ja makoilin ja nukuin, joten nälkä ei ollut mikään hurja. Eihän silloin kukaan muista syödä?

Tänään palasin ruotuun kuitenkin. Söin aamupalan. Ja lounaan ja välipalan. Lounaan söin kyllä koulun salaattibaarista, kun ei sattunut kotona olemaan valmiina evästä. Mutta se annos sopii ihan hyvin dieettiin, kunhan valitsee salaattiin sallittuja rehuja. Sitä paitsi sieltä saa lohta. Nyt on taas intoa täynnä tai ehkä puoliksi täynnä, niin eiköhän näillä mennä vapaasyöntipäivään asti :D

Ajattelin sitten illalla, että motivaatioksi itselleni punnitsen itseni ja teen vähän mittauksia heti aamulla. No oli niin kiire, että mittasin vain yhdestä kohtaa ja kävin puntarilla. Navan kohdalta oli lähtenyt 2,5 cm jotain pois, toivottavasti rasvaa, ja painoa oli 2,7 kg vähemmän kuin ensimmäisenä maanantaina. Hassua. Ajattelin, että olisin vain lihonut :D Mutta hyvä näin, motivoi tuokin.

-Anna

Aamulenkki ja rinteessä

Tänään kävin dieetin ensimmäisen aamulenkin. Mikä lintsari, kun en aiemmin oo niitä tehny. Hyi minua! No nyt kuitenkin yksi muista lomailijoista lähti seuraksi ja käytiin reilun puolen tunnin kävely. Käytiin muunmuassa testaamassa Levin lastenmaan sompahissi. Ei toiminut. Lenkin jälkeen sain kunnon aamupalan, joka sisälsi rahkaa, mehukeittoa, marjoja ja munan valkuaisia. Niin ja yksi keltuainen.

Aamun kuvasaldoa

Kun aamupala oli löytänyt tiensä masuun ja olin ottanut sohvalla vielä aamupäiväunet, päätin lähteä verestämään niitä paljon puhuttuja lautailutaitoja. No olihan ne siellä tallella, mutta sisäinen hurjapääni ja vauhtihirmuni eivät kyllä päässeet oikein valloilleen. En pyllähtänyt kuin pari kertaa, mutta vauhti oli kyllä melko hidas. Itsesuojeluvaisto selkeesti lisääntyy, kun tulee vanhemmaksi. No onneksi kuitenkin ohitin alamäessä vielä muutaman keski-ikäisen naisen ja pari pientä vaahtosammuttimen kokoista menijää. Onneksi meitä vauhtia ja vaarallisia tilanteita kaipaamattomia varten on hyviä pitkiä ja loivia rinteitä.

Tällä kuvalla kiusasin yliopistolla ahkeroivia kamsujani!

Terkut Leviltä, mä rupeen iltapalalle :)

-Anna

Eka viikko takana, lomaviikko edessä

Kyllä vain! Ensimmäinen viikko alkaa olla takana päin ja on kyllä mennyt tosi hyvin! Treenit on tehty ja tuntuu, että jaksaisi treenailla enemmänkin. Johtuu ehkä siitä, että treenimäärä vähän väheni siitä, mitä normaaliin viikkooni on kuulunut. Mutta täytyy kyllä myöntää, että eväiden kanssa neppailuun ja syömiseen on mennyt sen verran enemmän aikaa kuin normaalisti, että enempää ei ehkä olisi ehtinytkään.

Loppuviikko oli yhtä hurakkaa ja kiirettä, kun puhelin hajosi, parin viikon pyykit oli pesemättä, oli tenttiä ja selostusten palautusta, lisäksi hiihtoloma läheni uhkaavasti. Tästä syystä mulla ei oo vielä minkäänlaista dataa ensimmäisen viikon tuloksista. Siis numeerista dataa. Fiiliksiä on sitäkin enemmän. Olo on ollut ihan tosi hyvä koko viikon, mitä nyt keskiviikkona oli hitusen verran nälkä illan Zumban jälkeen. Maha on ollut tosi hyvässä kunnossa ja olo on keventynyt. Eilisaamun pikaisen mittauksen perusteella oli lähtenyt vyötäröltä puoli senttiä, mutta tuohon tulokseen en kyllä luota, sen verran se oli huitastu mittaus :D

Eilisaamu oli kiireinen. Olin jättänyt pakkaamisen aamuun ja sen lisäksi piti laittaa tietenkin eväät päivän automatkalle. Rasioihin eksyi kokonainen kurkku, paprikaa, salaattia ja pari sipulia paistettuna sekä kanaa. Lisäksi oli välipalana marjoja, pähkinöitä ja protskupatukka. Matkalla mulla oli siis omat eväät, herkkuna PepsiMaxia. Kuskilla oli jättiläismäinen irttaripussi ja toinen matkakamu söi Hesellä.

Eilisen automatkan evästystä

Vietän hiihtolomani siis Levillä. Täällä istuskelen nytkin mökin sohvalla naputtelemassa konetta. En jaksanut lähteä tänään rinteeseen, murtsikka sukset ei tälle reissulle edes päässeet mukaan. Tämä päivä menee siis salitreenillä ja jonkinlaisella ulkoilulla. Ehkä saan houkuteltua jonkun mun kanssa mäenlaskuun illalla!

Nyt, kun oon lomalla isommalla porukalla, enkä siis syö yksin, päätin, että syön toisen aterian muiden kanssa. Siis samaa ruokaa. Sitä en siis punnitse, mutta yritän arvioida silmämääräisesti, että syön suunnilleen sen verran kuin viime viikolla vastaavalla aterialla. Näin ei tarvitse säätää ja tehdä aina eri eväitä, kun valmistusastioitakaan ei ole tarjolla kuin yhden ruuan valmistukseen kerralla. Muut ateriat menee sitten ihan ohjeen mukaan. Ja punnittuina. Treenit meinaan myös tehdä. Täällä kuitenkin on kuntosali tarjolla. Aion tosin myös lautailla. Rinnepäivän jälkeen ei ehkä jaksa lähteä salille enää, mutta joka päivä ei rinteeseenkään jaksa. Silloin siis salille ja lenksulle :)

Loppuun vielä ihanin ikinä näkemäni kanapala <3:

-Anna