Huominen on huomenna, mutta sen puolella ei silti enää syödä

Lauantaina päätin aloittaa sakerittoman maanantaina ja harkitsin jopa detox-tyylistä ruokavaliota. Luovuin detox ajatuksesta ja päätin ottaa käyttöön superdieetin ruokavalion.

Pieniä muutoksia aiemmin käyttämääni ruokavalioon tein kuitenkin. Aamuisin aion syödä aamupuuron, se vain on niin hyvää ja minusta hyvä aamupala. Eli aamupala menee kaurapuuro-raejuusto-mehukeitto/marjat -kombolla toistaiseksi. Lisäksi jos ja kun rahka potkii takaisin ylös heti nielemisen jälkeen, voin syödä sitä Lidlin ihanaa rahkajogurttihässäkkää. Protskuja on vähän vähemmän, mutta hiilareiden määrä kutakuinkin sama. Muuten mennään aika tiukkaan ohjeiden mukaan. Ja päätin, että juhannukseen asti voi olla tiukemmalla linjalla. Ja ilman niitä herkkuja! Jätskiä ehtii kyllä syyä juhannuksen jälkeenki ;)

Vielä en oo päättäny teenkö joka viikko superin mukaan ruokavaliomuutoksia. Viimeksi olin pari viimeistä viikkoa niin loppu, kun treenasin oman mieleni mukaan ja huomattavasti enemmän kuin dieetin ohjelmat neuvoo. Ei siis välttämättä ole järkevää vähentää ruokamäärää niin pieneksi, mutta katsellaan mitä se kroppa sanoo.

Kun tietää, että tällainen suuri ponnistus alkaa seuraavana päivänä eli HUOMENNA, on varmaa, että sen yhden päivän ajan homma leviää täysin käsiin. Ainakin omalla kohdallani voin kertoa, että näin kävi.

Äitien päivän kunniaksi käytiin mummulla syömässä. Siinä kohtaa kaikki langat oli vielä ihan handuissa. Söin perunan, lihamureketta ja paljon salaattia. Otin jäätelöä ja marjoja jälkkäriksi kohtuudella. Okei ja yhden palan kääretörttua. Illalla päätetiin lähteä kaverin kanssa leffaan. Hän päätti myös alkaa sokerittomalle ja muutenkin terveelliselle ruualle. Henkistä tukea, kaveri samaan veneeseen, jes:) No mutta koska huominen on huomenna niin:

Koska olihan meillä puoli tuntia aikaa ennen leffan alkua! Pizza puoliksi, eipähän tarttetta poppareita!

Ja ainahan leffaan pitää karkkia ostaa!

Onneksi kuitenkin samainen murunen jäi luokseni yökylään ja aamulla homma näytti jo aika mallikkaalta, kun Oulujoen varressa eteni oikein reipas aamulenkki! Kestoa lenksulla oli hippasen reilu tunti ja sen jälkeen maistui kyllä kaurapuuro raejuuston ja mehukeiton kanssa hyvältä!

#aamulenkkiselfie #puuronaamat

-Anna

Oman itseni soimaamista ja matka pään sisälle

Aaargh! Otin äsken muka jotain "muutoskuvia", voi taivas! Mikä MUUTOS? Ei ollut tapahtunut mitään! En oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sen verran oli surkeaa katseltavaa muutos yli kahdessa kuukaudessa. Jotain pientä jooo oli tapahtunut, mutta silti. Täytyy kyllä myöntää, että onhan homma sen superin jälkeen aika ajoin vähän karannut käsistä. On uponnut karsuja, suklaata ja muita herkkuja ja siihen päälle vielä oon juonu siidereitä, lonkeroita ja muuta alkoholia! 

Onnellinen oon siitä, että pienenpieni muutos oli tapahtunut positiiviseen suuntaan. Ja siitä, että kaikki on oikeasti itestä kiinni. Kuvien katselusta syntyi kuitenkin semmoinen raivo ja motivaatio, että saatte olla varmoja, että pääsen tästä sokerikoukusta eroon! No, miten? Seuraavassa vähän ajatuksen kulkua tältä aamulta, kuvien kattelun jälkeen.

Herranjumalaapua!! Mää luulin, että ois ollu parempi tilanne! HYI!

No söinhän mää just aamupalan ennen ko otin kuvat! Ei se kyllä niin paljon vaikuta, älä selittele!

Voi hitto! No, eikai se auta. Tästä on suunta vaan ylöspäin. Tai no toivottavasti kaikki numerot menis enemmänki alaspäin.

Mitä pitäis tehä? Ainaki jätän nyt ne sokerit pois. Oikein keskityn siihen. Ja KUNNOLLA! Ja pakko pysyä tuossa jääkaapin oveenkin kiinnitetyssä ruokavaliossa. 

Onneks ei oo niitä kesätöitä. Voi keskittyä yhteen asiaan kerrallaan! Pitäähän mun kyllä opiskella, mutta se nyt menee, opiskelinhan mää superinki aikana. Sillon kyllä lintsasin välillä. No nyt en lintsaa!

Huomenna on se pirun äitienpäivä! Voi hitto! No, sen jälkeen on maanantai! Maanantaista on hyvä alottaa! Tai ei sittenkään. Pitää aloittaa heti. 

Pitäiskö tehä sellanen detox-juttu samaan syssyyn? Se vois olla semmonen hyvä alkupotkasu taas kerran. Googlaanpa niistä.

Joo emmä kyllä mitää yrttisettejä ala syömään. Mutta kiinnostais kyllä kokeilla tota maidotonta ja gluteenitonta. Vaikka kaurapuuroa haluan kyllä syödä. Detoxilla sita saaki syyä. Ainakin tuon ohjeen mukaan. Jos otan vaan tuosta nuo ruoka-aineet, mitä saa käyttää ja mitä pitää välttää. Joo niin mää teen.

Alotan sen sittenki maanantaina. Mutta en silti syö huomenna paljon kakkua.

Tästä pitää tehdä julkista. Onko se tarpeeksi julkista, jos kirjoitan sen blogiin? On se.

Nyt ollaan takaisin tässä hetkessä. 

Pullistelin just hauistani. Se on ehkä vähän kuitenkin kasvanut! ONNEKSI! Tahdon kivat lihakset käsivarsiin. Ja paljon voimaa! :D Noin se ajatus välillä karkaa!

Nyt se on siis julkista! Maanantaina eli ylihuomenna alkaa mulla sokeriton elämä. Mietin vielä vähän tuota detoxia ja sen toteutusta. Kerron sitten, millaiseen ratkaisuun päädyin! Mutta te jotka luette ja tunnette mut niin ette sitten anna mun syyä niitä karkkeja tai muuta sokeria! Ainakaan kahteen viikkoon. Tai kolmeen. 20 päivää on hyvä aika! Eli kolmannen viikon sunnuntaina voitte lopettaa sen näpeille läpsimisen. Sitä ennen väkivalta on sallittua.

-Anna

Kiitos ihmisille kolmella tasolla

Surkea ja laiska bloggaaja täällä hei! Viimeaikoina on ollut melkoista haipakkaa ja kiirettä, joten en ole ehtinyt postailemaan oikein mitään. Viimeaikoina olen ollut aika laiskalla tuulella, en ole muutamaan viikkoon tehnyt oikein mitään enkä siten myöskään kirjoitellut blogia. Anteeksi, parannan tapani. Heti tähän perään on esitettävä toinenkin anteeksipyyntö, joka kuuluu näin: Samasta laiskuuskaudesta johtuen, ei ole myöskään yhden yhtäkään kuvaa. Kivaa, jos joku jaksaa vain lukea. Itse en välttämättä jaksaisi, mutta lupaan kirjoittaa asiaa.

Sitten asiaan. Mulla on paljon tuttuja ja kavereita, enkä kauheasti ujostele uudessakaan porukassa. On sellaisia henkilöitä, joita moikkaan, kun tullaan vastakkain ja sellasia henkilöitä, joiden kanssa saatan jäädä hetkeksi juttelemaan. Minusta näitä ihmisiä kutsutaan tutuiksi.

Seuraavalla levelillä on kaverit. He ovat niitä, joiden kanssa edellä mainittujen "tuttu-toimintojen" lisäksi vieteään aikaa. Saatetaan istua ilta yhdessä, käydä kahvilla tai vaikka lenkillä. Niitä ihmisiä, joiden kanssa voi parantaa maailmaa yleisellä tasolla. Puhua vaikka ydinvoimasta ja tuulivoimasta tai miettiä, mitä kukkia hankkisi kesäksi parvekkeelle.

Viimeisellä tasolla notkuu sitten ne oikeat rakkaat, omat murut, ystävät. En tiedä, moniko erottelee ystävät ja kaverit toisistaan eikä sellaista viivaa ehkä voikaan ihan yksiselitteisesti vetää. Yhdelle avaudutaan miehistä, toiselle siitä roikkuvasta pyllystä ja kolmas saa kuunnella vuodatukset opiskelustressistä ja siitä johtuvasta ahdistuksesta. Nyt ne henkilöt, jotka huomaavat kuulleensa minulta kaikista näistä, taputtakaa itseänne olalle, teitä ei ole montaa. Ja teistä mää tykkään ihan hurjana! Ja myös teistä, jotka ootte kuulleet ehkä vain yhdestä noista tai ehkä kahdesta.

Ja kun palataan takaisin blogin aihepiiriin, lienee syytä kertoa, miten nää kaikki ihmiset vaikuttaa mun "projektiin". Ja vastaus on, että lähes kaikki vaikuttavas positiivisesti. Toiset ihan tiedostetusti ja toiset tietämättään. Toiset tsemppaavat treenaamaan, toiset syömään terveellisesti, jotkut näitä molempia. Sitten on niitä, jotka painaa jarrua, jos mulla meinaa mopo karata käsistä yleensä treenimäärien kanssa. Ja niitä, jotka osaa vaan aina sanoo ne oikeet jutut, liitty se sitten mihin tahansa. Osa tutuista on maininnu muutoksesta, osa kavereista ja ystävistä elää keskellä samantyylistä projektia kuin minäkin ja osa on käynyt läpi niitä överitreenailuja.


Vitsi, miten onnellinen oon teistä kaikista! Pusuja ja biisi parhaille muruille <3

-Anna