Mutta ne vaatteet. En olis ikinä uskonu, että mahun jonku mun kaverin vaatteisiin! Siis mitä ihmettä. En oo ikinä aatellu, että tää kyseinen kaveri olis ylipainonen tai mitenkään iso! Ja nyt yhtäkkiä mulla on läjällinen niitä vaatteita, joita se on käyttäny. Niin outoa. En ymmärrä.
Oon jotenki tosi tyytyväinen ja onnellinen mun uusista, kaverin vanhoista vaatteista. Ja siitä, että ne mahtuu! Enkä kyllä ikinä aio kasvaa enää ikinä niin isoksi, ettei ne mahtuis. Päin vastoin, aion olla vielä pikkuriikkisen pienempi, jotta saan taas ostaa uusia!!
 |
| Mä A:n vanhoissa vaatteissa! Kiitos muru <3 |
Joskus ennen muinoin vuosi pari sitten juoksin aika paljon. Tykkäsin siitä, kunnes kyllästyin. Olen suhteellisen helposti kyllästyvää sorttia ja vaadin muutosta yhdessä jos toisessakin asiassa vähän väliä! Hankin salikortin ja aloitin ryhmäliikuntatunneilla käymisen. Enkä ole katunut tai kyllästynyt. Olen rakastunut.
Keväisin kuitenkin aurinko alkaa paistaa, tiet sulaa ja ilmat lämpenee. Olisi melkeinpä rikollista treenata vain sisällä. Siispä sunnuntai-iltava mökkireissulta kotiin palattuani kiristin jalkaan siniset adidakset ja lähdin kokeilemaan, osaanko vielä juosta! Lenkille kertyi pituutta noin 5 km, jonka jälkeen tuntui siltä, että voisin jatkaa ainakin toisen mokoman. Rullasi ihan tosi hyvin askel ja nautin juoksemisesta oikeasti. Ehkä käyn vastaisuudessa enemmänkin juoksulenkeillä, mutta en halua kyllästyä siihen uudelleen. Säitytetään siis kohtuus! Vaikka kerran viikossa, muuten saan jumpata ;)
 |
| Punainen takki ja siniset lenkkarit - perfect match! Or not so perfect? |
-Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti