Onnea on...

Niin mikä?

Tiedän, että tää kuulosta niin kliseiseltä ja suoraan näin elät oikein -oppaista kopioidulta pupulta, mutta sanon sen silti. Mulle onnea on monet pienet asiat, jotka täyttää mun arjen. Voin rehellisesti sanoa, että oon tosi onnellinen ja ilonen ihminen, eikä sitä tarvi salata tai pitää omana. Oon siis nyt päättäny jakaa sen teijän kanssa, koska onhan teitä ehkä jopa kolme, ketkä tätä lukee ;)

Mun mielestä sanonta "jokainen on oman onnensa seppä" on niin totta. Kaikilla tuntemillani ihmisillä on perusasiat kunnossa eli löytyy koti, puhdasta vettä ja rahaa ruokaan. Silti ärsyttävän moni heistä nurisee jatkuvasti jostakin, miksi? Ensimmäisellä on jatkuva kiire, toisella hirveät mahamakkarat tai iso pylly ja kolmas ei löydä itselleen poikaystävää, ei sitten niin millään.

Oon joskus kuullut, että valituksen aiheita on kahta tyyppiä:
1. Asiat, joihin voi itse vaikuttaa.
2. Asiat, joihin ei voi vaikuttaa.

Väitän, että jokainen on jo päätellyt, mitä seuraavaksi tulee lukemaan. Ja tässä se tulee: jos valitat asiasta, johon voit vaikuttaa, lakkaa vinkumasta ja tee asialle jotain. Jos taas et pysty vaikuttamaan asiaan, josta valitat, niin siitä eipä siitä nurinakaan auta yhtään mitään. Asia pitää vaan hyväksyä.

On totta, että välillä elämä potkii päähän ja tulee niitä aikoja, kun ei van jaksa hymyillä koko aikaa tai edes puolia ajasta. Kyllä niitä on mullaki. Ne on niitä hetkiä, jotka muistuttaa siitä, että joskus on palattava perusasioiden äärelle. Alan muistamaan, mitkä on niitä asioita, jotka mut tekee onnelliseksi. Ja niitä on paljon! Tuoreet neilikat pöydällä, hyvä biisi, siisti koti, hyvä jumppa, hitaat aamut ja sopivan kiireiset aamut, jolloin ei tarvitse odottaa, aurinko, lihaskipu ja puhtaat lakanat. Ihan vain muutamia mainitakseni. Ne on niitä pieniä asioita, joista sen hymyn voi napata. Jokaisen elämässä niitä on, ne pitää vain osata löytää.

Myönnän, että oon itsekin ollut melkoinen kitisijä! Aina oli jotain, mistä valittaa. Olin aina pahalla tuulella ja äkänen ku perseelle ammuttu karhu. Se oli kurjaa se. Jossain menneisyydessä, vuosi sitten tai ehkä kaksi tai enemmän, tein tietoisen päätöksen tulla onnelliseksi. Aloin spottailemaan pikkuisia asioita, joista tulin onnelliseksi. Ei mennyt kauaakaan, kun olin löytänyt melkoisen määrän näitä asioita. Seuraavaksi aloin lisätä niitä tietoisesti arkeeni. Nykyisin en lisää päiviini mitään tai tee tietoisesti mitään. Onnellisuudesta on tullut ehkä jo tapa. Hyvä tapa. Joskus se unohtuu hetkeksi, mutta hyvin nopeasti löytyy takaisin :) Ja pakko sanoa, että mää kyllä elän tällä hetkellä sellasta, elämää, jota haluan. En vaihtas sitä kenenkään toisen elämään. Ehkä pieni elämäntaparemontti tuolla onnellisuuspuolellakin on siis tullut tarpeeseen!

Mulla on tuollanen taulu, jossa lukee "Happiness is not a destination. It's a way of life." Ja niinhän se taitaa olla. Ehkä määkin oon nykysin elämäntapaonnellinen! Toivottavasti ruutujen sieltä puolen löytyy muitakin ;)

<3: Anna