Tänään sitten urheana menin Sh'bamiin tanssin sen eikä tuntunut pahalta. Otin tosin kevyemmin pitäen silmällä edessä olevaa pumppia ja zumbaa. Olin pakannut treenikassiin kaiken tarpeellisen: välitankkausjutut, pyyhkeet, vaihtovaatteet. Kaiken. Menin pumppiin ja lämmittely meni vallan hyvin, samoin kyykyt. Rintabiisissä huomasin, että käyn jotenkin hitaalla enkä pysynyt mukana kaikessa, selkäsarja tuntui raskaalta, mutta niinhän sen kuuluukin. Ojentajissa oli pakko välillä levätä ja haukkareissa ei noussut mikään. Ei sitten yhtään mikään. Tuli tosi huono olo, TOSI huono! Huimasi, sattui päähän, mahaan, jalkoihin ja iha joka paikkaan. Jokainen lihas oli tulessa, vaikkei niitä oltu edes treenattu. Ei auttanut kuin käydä kertomassa ohjaajalle, että nyt ei ole mitään järkeä jatkaa, on pakko päästä kotiin.
Teki tiukkaa päästä pukkariin. Sain vaatteet päälle ja menin venyttelysaliin makoilemaan ja nostin jalat ylös siksi aikaa kun tätini vielä jumppasi. Onneksi hänkin luopui jumppamaratonajatuksesta ja toi minut kotiin :) <3 Nyt makaan siis sohvalla täysin kyvyttömänä tekemään yhtään mitään.
Tilanteen vakavuutta kuvastanee hyvin se, että mulla on vieressä karkkikippo ja ei vaan pysty syömään. Ei maistu ollenkaan :( Olen silti erittäin tyytyväinen päätökseeni lähteä pois kesken, koska kuumemittari näyttää lähelle kolmeakasia ja silmät on ihan tulessa, mikä henkilökohtaisen kokemuksen mukaan meinaa, että kuume nousee vain. Peitto korville ja lepoa siis!
 |
| Täällä siis mennään nyt niin kauan kuin on tarpeellista! |
En tiedä, miten saatankin aina sairastua niin huonoon aikaan! Nyt oli viikonlopulle varattu hotelli ja kaikki Tahkolta. Luvassa oli siis Extreme Run. No eipäs sitten juosta sitäkään. Olen kuitenkin hitaasti, mutta varmasti oppinut, että terveys edellä ja flunssankaan kanssa ei ole leikkimistä! Kokeillaan sitä kovaa treeniviikkoa sitten uudelleen, kunhan tästä toivutaan :)
-Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti