Pikkukemisti keittiössä

Nopeat kuulumiset ja fiiliksiä toiselta dieettipäivältä tulee tässä!

Ohjeitten mukaan siis menty puolitoista päivää ja masu on täynnä. Aamupalan vermeistä saa aikaan hyvän smoothien, jota tuleeki sitten ihan kunnon annos. Päälle puoli litraa, huhu! Pitää alkaa heräämään aiemmin, ettei joka aamu tarvii juosta bussiin :D Myös toisen isomman aterian syömiseen multa eilen kului niin paljon aikaa, että salille vievä bussi meinasi jättää, onneksi kerkesin. Ja nyt tiedän, että aikaa pitää varata kunnolla.

Aloitin eilen ohjeiden mukaiset treenitkin. Kävin siis salilla tekemässä toisen annetuista ohjelmista. Oli kyllä ihan hyvä treeni, mutta treenin aikana juotava juoma oli niin hirveän makuista, että meinasi nousta samantien takasin ylös. Mutta hitto sentään, minähän opettelen siitä tykkäämään. Tai no, maistelen ainakin sen 10 kertaa.

Kokonaisuudessaan fiilis on tosi hyvä. Nälkää en oo nähny ollenkaan, mikä on hyvä kanssaeläjien kannalta. Treenailukin lähti hyvin eilen käyntiin ja tänään jatkuu kahvakuulatreenillä. Uskon, että jaksan kyllä tehdä näitä salitreenejä, kunhan pääsen myös ryhmäliikuntoihin. Hirveällä raivolla siis kuntosalin täydelliseen valtaukseen!

Sitten päästään tähän kemistin ongelmaan. Kun kaikki ruuat punnitaan, niin siinähän käytetään aina väliastiaa ja usein sitä evästä pitää käyttää aika monessakin astiassa ennen suuhun päätymistä. Sitä ruokaa jää aina sinne astioitten pohjille, mistä seuraa tietenkin se, että suuhun sitä päätyy vähemmän. Tiiän, että ne määrät on pieniä ja monikaan ei tuu ajatelleeksi koko asiaa. Mutta se on totta. Luulen tämän johtuvan kuitenkin kemistin tarpeesta saada kaikesta analyysikelpoista. Naurakaa vain. Nauran itsekin.

-Anna

Päivää ennen dieettiä

Tänään olen aloittanut dieettini menestyksekäästi kaatamalla aamusmoothieni osaksi pyödälle. No onneksi siitä jäi masun täytteeksikin. Oli nimittäin kova nälkä!

Eilisen päivän eli "viimeisen normaalin päivän" vietin hyvässä seurassa keilaillen ja tietenkin syöden hyvin! Pakko mainita, että voitin keilailuturnauksen yllättäen itsenikin huimalla määrällä täyskaatoja.

Taidonnäyte. En tainnut osua tuohon yhteen keilaan.

Keilausta kutsuimme urheilusuoritukseksi, jonka jälkeen on hyvä nauttia kunnon ateria. Suunnaksi siis Amarillo! Eikä kyllä tyydyttä mihinkään yhteen ruokaan. Syötiin pitkän kaavan mukaan, aloittaen alkuruuasta ja päättyen jälkiruokaan. Pää ruuan jälkeen maha oli niin täynnä, että ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin syödä jotain makeaa ähkyä helpottamaan. Seuraava kuvasarja kertoo lisää ruokailusta.

Illalla mun piti vielä mennä kaverin synttäreille. Voin kertoa, että ei mahtunut yhtään palaa kakkua tähän neitiin tuon äpöstyksen jälkeen. Eikä kyll mitään muutakaan syötävää koko iltana.

Pitkän mietinnän ja pohdinnan jälkeen, päädyin siihen, että julkaisen jonkinlaisia muutoskuvia. Tykkään itse lukea enemmän blogeja, joissa kirjoittaja on omana itsenään ja julkaisee myös kuvia. Kuvien julkaiseminen ehkä toimii myös jonkinlaisena motivaattorina. Joten tässä tulee aloituskuvat!

-Anna

Jumppapirkko salilla?

Niinpä! Mun on tosi vaikea ajatella itteäni salilla enää. Joskus kävin salilla paljonkin, silloin en tiennyt paremmasta. Nykyisin kuljen erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla melkoisen paljon. Ja tykkään niistä, tykkään todella!

Kirjaan kalenteriin joka sunnuntai treenit seuraavalle viikolle. Olen huomannut sen toimivan hyvin! En siksi, että se motivoi minua tekemään ne treenit, ei. Kalenteri ei kyllä motivoi mua yhtään mihinkään. Kyllä se on se fiilis, joka treenin jälkeen on, mikä mua sinne jumppaileen vetää! Tuolla toimivuudella tarkoitan siis sitä, että on paljon helpompaa suunnitella paikasta toiseen siirtymiset, syömiset ja aamuheräämiset, kun tietää mitä on luvassa. Oon sen verran menevänlainen henkilö, että äkkiä leviää homma käsiin, jos ei etukäteen suunnittele kunnolla. Eli viimeistenkin mielenterveyden rippeiden säilyttämiseksi ja ylimääräisen stressin minimoimiseksi jatkan kalenterin täyttämistä treeneillä!

Mutta takaisin siihen treenailuun. Olen jo tässä vaiheessa suunnitellut ensi viikon treenit ja laitoin sinne nuo SD:n treenit mukaan, lukuunottamatta aamulenkkejä. Aion nimittäin pitää ne tanssitunnit ohjelmassa ja ne saavat nyt ajaa aerobisten treenien asian. Noilla tanssitunneilla syke kuitenkin nousee vähän turhan korkealle optimaalista rasvan polttoa ajatellen. Mutta sen verran kyllä olen koukussa, että ei pysty luopumaan niistä. Ja uskon yhä, että ruokavalio on kuitenkin se mun elämään isoimmin vaikuttava tekijä.

Treenaajana olen vähän semmonen treenikamuja tarvitseva. Kyllä mää jotain käsien heiluttelu -treenejä, niinku esimerkiksi niitä kävelylenkkejä, pystyn tekee ite. Mutta antakaapa olla, kun pitäis saada joku tuntuun pahalta. Not gonna happen! Enkä tiedä yhtään mistä se johtuu! En ehkä uskalla laittaa siellä salilla niitä painoja niin paljon, että oikeasti kuolen sinne alle. Tarvin jonku joka kattoo, että pysyn kasassa raudan alla. Tähän siis kelpaa ihan kuka vain kaveri. Ei välttämättä tarvi olla se 300 euron tuntipalkalla vieressä perkelettä huutava PT vaan riittää, että joku pelastaa jos en jaksakkaan :D ja täytyy kyllä myöntää, että motivoi mua sellanen pieni kilpailukin, ketäpä ei! Ehkä juuri tämän takia käyn ryhmäliikunnoissa! On aina joku jonka kanssa salaa kilpailla, on aina joku joka kertoo mitä tehdään ja piiskaa tekemään. Jouduin viime viikolla vahingossa eturiviin jumppatunnilla ja kylläpä tuli hyvä treeni, kun ei vaan kehdannut tehdä puolikkaita toistoja ja vieruskaverin jalka nousi välillä korkeammalle. Siinä ehkä kiteytyy kaikki, mitä oon yrittänyt viimeisen vartin ajan pukea sanoiksi.

Lopuksi kuitenkin yllätän kaikki! Kävin eilen koeajamassa yhden SD:n treenin. Ajattelin, että on järkevää kokeilla, mitkä painot on sopivat ja muutenkin tsekkailla salilta suorituspaikat ja mistä mikäkin vempain löytyy. Huomasinkin heti, että liikkeiden järjestystä piti vähän muuttaa, jotta säästyy ylimääräiseltä aikaa vievältä paikasta toiseen ramppaamiselta. Kun liikkeet ja toistomäärät pysyvät samoina, luulen, että järjestyksen muuttaminen ei koko projektia kaada. Ainakaan tässä tapauksessa, kun treenin intensiteetti pysyy huomattavasti parempana hieman erillä järjestyksellä. Mennään nyt näin ainakin aluksi.

Jumppapirkko siis lähti salille. Ja meinaa lähteä jatkossakin!

-Anna

R niinkuin rahka ja raejuusto

"Miten pitkäks aikaa sää aattelit noita rahkoja kerralla ostaa?" Näin kysyi äitini eilen kaupassa, kun lastasin kärryyn 13 purkkia rahkaa. Omistan niin mageen mamman, että sain ekan ruokasatsin täyssponssattuna! Kelpas! Ja tällä hetkellä on jääkaappi ja pakkanen niin täynnä evästä, että ei oo kyllä ikinä ollu tässä kämpässä näin paljon ruokaa. 

Yleensä en kirjottele kauppalistoja vaan lasken, montako asiaa pitää ostaa ja sitten muistan kyllä. Ainakin melkein aina. Yleensä kauppa-asioita on  maksimissaan 10, joten muistaminen ei käy ylitsepääsemättömäksi ja sormilla voi auttaa laskemista. Eilen, kun sormia piti lähteä laskemaan kolmatta kertaa, tulin siihen tulokseen, että nyt tarvitaan kynä ja paperia. Raapustin siis kauppalistan, joka näytti tältä:

En tiedä, moniko yllättyy, että paperille kirjoitettu lista oli kadonnut siinä vaiheessa, kun pääsin kauppaan asti. Onneksi olin kuvannut sen puhelimeen! Nää nykyajan kameralliset ja muilla tavoin älykkäät puhelimet on kyllä monessa mielessä todella käteviä :D No, kaupassa käynti sujui melko nopeasti. Käytin härskisti hyväkseni äiskän sponssausta ja rahkan ja raejuuston lisäksi hamstrasin reilusti naudan jauhelihaa ja kanaa. Ne voi hyvin pakastaa! Toinen jättimäinen menoerä oli kaikki lisäravinteet. Niihin pelkästään meni varmaan sellainen pyöreä 100 euroa. Melkein pahaa tekee äitin puolesta, mutta itseppä tarjoutui!

Kun viimein sain ruoka säkit raahattua tänne pieneen yksiööni, tuntui, että koko koti on täynnä ruokaa! Pakasteet heitin heti pakkaseen, mutta muut appeet latasin pikkuruiselle ruokapyödälleni:

Näillä pärjään ekan viikon!

Onneksi olen kauhean järjestelmällinen ihminen ja päätin heti aloittaa preppailun. Säädin jauhelihat paistettuina oikean kokoisiksi annoksiksi ja pakastin. (Oikeasti vihaan ruuanlaittoa ja haluan sen mahdollisimman äkkiä pois huolesta.) Kaksi 700 g:n jauhelihapakettia riitti 14 annokseksi, vaikka nyt kyllä täytyy myöntää, että gramman heittoja tuli sen takia, että lihaa oli toisessa paketissa vain 693 g!! No se ei ehkä kauheasti kuitenkaan haittaa. Eihän tuo vaakakaan oo mikään absoluuttinen. Ja tämä pikkukemisti kärsi kyllä, kun ei ollutkaan 0,1 mg:n tarkkuudella punnaavaa analyysivaakaa vaan ainoastaan gramman tarkkuuksinen keittiövaaka! No lihat löysivät tiensä pakkaseen, vaikkei punnitustulokset olleetkaan labratasolla.

Siinä ne odottelee pakkaseen päätymistä. Ja syömistä!

Tänään aion tehdä saman homman kanojen kanssa! Mutta sitä ennen pitää tehdä vielä muita juttuja eli kulkeutua hallille tsekkaamaan vieläkö pesistä osataan pelata ilman mua. Vielä hetken kuitenkin nautin näistä viimesistä herkuista ennen rahkakuuria!

En oikein ymmärrä, miksei näitä löydy tuolta ruokavaliosta! Tää on monipuolinen salmiakkihedelmälakusuklaa-ateria!

No jätän irttarit ja muutki herkut ihan mielellään, jos se lupaa mulle pienemmän masun! ;)

-Anna

Etukäteisfiiliksiä ja lähtökohtia

Tänään ne sitten tuli. Ensimmäiset kuuden viikon superdiettaajien ruoka- ja treeniohjelmat. Ja siltähän ne näytti, että piti innostua vielä vähän lisää. En kyllä tiiä, miten se on edes mahollista! En meinaa jaksaa odotella ensi maanantaihin, että pääsen aloittamaan!

Ajattelin vähän avata mun omia lähtökohtia, syitä ja motivaattoreita tähän projektiin. Varmaan niitä on ihan hyvä saada itsellekin selvemmäksi ennen kuin homma tosissaan alkaa. Tavoitteita en ole vielä asettanut, mutta niistä voisin sitten kirjoitella erikseen myöhemmin.

Lähtökohtahan on se, että ylimääräisiä kiloja on riittämiin. Omin neuvoin ja oikeasti voin sanoa, että todella helpostikin olen päässyt eroon vähän reilusta 15 kilosta. Niinhän se on, että kun läskiä on paljon niin helpommin se siitä lähtee. Nyt on kuitenkin jonkin aikaa junnannut paino ihan paikoillaan, senttejä on jonkin verran lähtenyt, mutta siinäkään ei muutamaan viikkoon ole tapahtunut muutosta. Koen siis, että nyt tarvitaan jotain ohjeita henkilöiltä, jotka tästä asiasta oikeasti tietää. Lopullinen innoittajani juuri FitFarmin kuuden viikon superdieetille oli kaverini, joka on saavuttanut kuuden viikon aikana tosi hyviä tuloksia! Niinpä yhtenä unettomana yönä päädyin kännykälläni FitFarmin nettisivuille ja huomasin, että seuraava superdieetti alkaa ensi maanantaina. Päätin, että nyt on just se aika, kun mää kokeilen tätä! Käynnistin koneen ja ilmottauduin. Niin helppoa se oli.

Olen koittanut kertoa asiasta omille kavereilleni ja perheelle. Parasta, kun joku tietää, niin huijaaminen ja lipsuminen on vaikeampaa! Uskon myös, että aika moni jaksaa tsempata, jos meinaa itellä pettää kantti. Ei sillä, ettenkö luottais omaan itteeni ja siihen, että pystyn pitämään kurin, kyllä mää pysyn. Kuus viikkoahan seisoo vaikka päällään ;) ainaki melkein! En kuitenkaan ole ikinä aiemmin ollut vastaavalla dieetillä tai noudattanut muutenkaan hirveän tarkkaa ruokavaliota. Tämä on siis myös jonkinlainen itsensä haastamis- ja testataan kestääkö se kantti -projekti.

Tällä hetkellä treenaan aika paljon. Lähinnä käyn ryhmäliikuntatunneilla ja niitä saattaakin helposti kertyä 8-10 viikkoon. Se on paljon kyllä, enkä ole ehkä ajatellutkaan, kuinka paljon, ennen kuin nyt, kun sen tuohon kirjoitin. Ryhmäliikunnoista lemppareita on BodyPumpit, RPV:t ja eri tanssilajit. Mietinkin aika paljon juuri sitä, miten saan treeniohjelmastani järkevän. Haluan kuitenkin tehdä ohjeen mukaan, mutten millään haluaisi jättää etenkään tanssitunteja väliin. No pitää miettiä sitä tässä vielä ja kysellä vinkkiä, miten saan kokonaisuuden toimimaan.

Ruokapuolesta sen verran, että ruokaa on PALJON! En syö tällä hetkellä ollenkaan niin paljoa kuin ohjeissa näytti olevan. Siinä se ongelma onkin ehkä ollut, liian vähässä syömisessä. Syömisten suhteen meinaan pysytellä mahdollisimman tarkkana. Ei mitään sovellan nyt tämän näin ja tuon noin. Joskus voi tulla tilanteita, että ei yksinkertaisesti pysty hoitaa syömistä ohjeen mukaan, mutta pitää toivoa, että niitä tulee harvoin. Opiskelijana suurin ongelma lienee finanssipuoli. Syön itseni vararikkoon kuuden viikon aikana, mutta itseppäs olen polkuni valinnut. Näillä mennää. Ehkä äiti ja isi tulee vastaan, jos oikeen tiukaksi menee. Toinen asia, mika saattaa muodostua ongelmaksi on se muovirasioiden roudaaminen, siinä saattaa pää hajota. Mutta edelleen kuus viikkoa on lyhyt aika elämästä, kyllä ne rasiat mukana kulkee!

Sellasia alkufiiliksiä neljä yötä ennen alotusta!

-Anna