Jumppapirkko salilla?

Niinpä! Mun on tosi vaikea ajatella itteäni salilla enää. Joskus kävin salilla paljonkin, silloin en tiennyt paremmasta. Nykyisin kuljen erilaisilla ryhmäliikuntatunneilla melkoisen paljon. Ja tykkään niistä, tykkään todella!

Kirjaan kalenteriin joka sunnuntai treenit seuraavalle viikolle. Olen huomannut sen toimivan hyvin! En siksi, että se motivoi minua tekemään ne treenit, ei. Kalenteri ei kyllä motivoi mua yhtään mihinkään. Kyllä se on se fiilis, joka treenin jälkeen on, mikä mua sinne jumppaileen vetää! Tuolla toimivuudella tarkoitan siis sitä, että on paljon helpompaa suunnitella paikasta toiseen siirtymiset, syömiset ja aamuheräämiset, kun tietää mitä on luvassa. Oon sen verran menevänlainen henkilö, että äkkiä leviää homma käsiin, jos ei etukäteen suunnittele kunnolla. Eli viimeistenkin mielenterveyden rippeiden säilyttämiseksi ja ylimääräisen stressin minimoimiseksi jatkan kalenterin täyttämistä treeneillä!

Mutta takaisin siihen treenailuun. Olen jo tässä vaiheessa suunnitellut ensi viikon treenit ja laitoin sinne nuo SD:n treenit mukaan, lukuunottamatta aamulenkkejä. Aion nimittäin pitää ne tanssitunnit ohjelmassa ja ne saavat nyt ajaa aerobisten treenien asian. Noilla tanssitunneilla syke kuitenkin nousee vähän turhan korkealle optimaalista rasvan polttoa ajatellen. Mutta sen verran kyllä olen koukussa, että ei pysty luopumaan niistä. Ja uskon yhä, että ruokavalio on kuitenkin se mun elämään isoimmin vaikuttava tekijä.

Treenaajana olen vähän semmonen treenikamuja tarvitseva. Kyllä mää jotain käsien heiluttelu -treenejä, niinku esimerkiksi niitä kävelylenkkejä, pystyn tekee ite. Mutta antakaapa olla, kun pitäis saada joku tuntuun pahalta. Not gonna happen! Enkä tiedä yhtään mistä se johtuu! En ehkä uskalla laittaa siellä salilla niitä painoja niin paljon, että oikeasti kuolen sinne alle. Tarvin jonku joka kattoo, että pysyn kasassa raudan alla. Tähän siis kelpaa ihan kuka vain kaveri. Ei välttämättä tarvi olla se 300 euron tuntipalkalla vieressä perkelettä huutava PT vaan riittää, että joku pelastaa jos en jaksakkaan :D ja täytyy kyllä myöntää, että motivoi mua sellanen pieni kilpailukin, ketäpä ei! Ehkä juuri tämän takia käyn ryhmäliikunnoissa! On aina joku jonka kanssa salaa kilpailla, on aina joku joka kertoo mitä tehdään ja piiskaa tekemään. Jouduin viime viikolla vahingossa eturiviin jumppatunnilla ja kylläpä tuli hyvä treeni, kun ei vaan kehdannut tehdä puolikkaita toistoja ja vieruskaverin jalka nousi välillä korkeammalle. Siinä ehkä kiteytyy kaikki, mitä oon yrittänyt viimeisen vartin ajan pukea sanoiksi.

Lopuksi kuitenkin yllätän kaikki! Kävin eilen koeajamassa yhden SD:n treenin. Ajattelin, että on järkevää kokeilla, mitkä painot on sopivat ja muutenkin tsekkailla salilta suorituspaikat ja mistä mikäkin vempain löytyy. Huomasinkin heti, että liikkeiden järjestystä piti vähän muuttaa, jotta säästyy ylimääräiseltä aikaa vievältä paikasta toiseen ramppaamiselta. Kun liikkeet ja toistomäärät pysyvät samoina, luulen, että järjestyksen muuttaminen ei koko projektia kaada. Ainakaan tässä tapauksessa, kun treenin intensiteetti pysyy huomattavasti parempana hieman erillä järjestyksellä. Mennään nyt näin ainakin aluksi.

Jumppapirkko siis lähti salille. Ja meinaa lähteä jatkossakin!

-Anna