Sitten asiaan. Mulla on paljon tuttuja ja kavereita, enkä kauheasti ujostele uudessakaan porukassa. On sellaisia henkilöitä, joita moikkaan, kun tullaan vastakkain ja sellasia henkilöitä, joiden kanssa saatan jäädä hetkeksi juttelemaan. Minusta näitä ihmisiä kutsutaan tutuiksi.
Seuraavalla levelillä on kaverit. He ovat niitä, joiden kanssa edellä mainittujen "tuttu-toimintojen" lisäksi vieteään aikaa. Saatetaan istua ilta yhdessä, käydä kahvilla tai vaikka lenkillä. Niitä ihmisiä, joiden kanssa voi parantaa maailmaa yleisellä tasolla. Puhua vaikka ydinvoimasta ja tuulivoimasta tai miettiä, mitä kukkia hankkisi kesäksi parvekkeelle.
Viimeisellä tasolla notkuu sitten ne oikeat rakkaat, omat murut, ystävät. En tiedä, moniko erottelee ystävät ja kaverit toisistaan eikä sellaista viivaa ehkä voikaan ihan yksiselitteisesti vetää. Yhdelle avaudutaan miehistä, toiselle siitä roikkuvasta pyllystä ja kolmas saa kuunnella vuodatukset opiskelustressistä ja siitä johtuvasta ahdistuksesta. Nyt ne henkilöt, jotka huomaavat kuulleensa minulta kaikista näistä, taputtakaa itseänne olalle, teitä ei ole montaa. Ja teistä mää tykkään ihan hurjana! Ja myös teistä, jotka ootte kuulleet ehkä vain yhdestä noista tai ehkä kahdesta.
Ja kun palataan takaisin blogin aihepiiriin, lienee syytä kertoa, miten nää kaikki ihmiset vaikuttaa mun "projektiin". Ja vastaus on, että lähes kaikki vaikuttavas positiivisesti. Toiset ihan tiedostetusti ja toiset tietämättään. Toiset tsemppaavat treenaamaan, toiset syömään terveellisesti, jotkut näitä molempia. Sitten on niitä, jotka painaa jarrua, jos mulla meinaa mopo karata käsistä yleensä treenimäärien kanssa. Ja niitä, jotka osaa vaan aina sanoo ne oikeet jutut, liitty se sitten mihin tahansa. Osa tutuista on maininnu muutoksesta, osa kavereista ja ystävistä elää keskellä samantyylistä projektia kuin minäkin ja osa on käynyt läpi niitä överitreenailuja.
Vitsi, miten onnellinen oon teistä kaikista! Pusuja ja biisi parhaille muruille <3
-Anna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti